perjantai 15. lokakuuta 2010

Pallon hakua ja leikkejä (videoita)

Alla muutamia viedeoita leikeistäni

 
Opin noutoleikit jo pienenä! 


Olen aika kova puhumaan


 
Piti näyttää vähän tolle toiselle katille, että kuka täällä määrää!

 
Tykkään ihan vähän vain harjaamisesta ;)


Isi on opettanut noutamaan palloa


 
Raikas vesi on parasta!


Leikkien jälkeen tulee väsy

torstai 14. lokakuuta 2010

Silmätulehdus

Silmäni ovat jo jonkin aikaa hieman vuotaneet ja rähmineet. Omistajani ovat pohtineet, onko minulla silmätulehdus vai ei. Asiaa on tarkkailtu jo hyvän aikaa, kunnes silmäni alkoivat vuotaa melkoisesti. Isäni yritti putsailla silmiäni huuhtelunesteellä, mutta se ei tehonnut. Sitten soitettiin taas Elias Westermarckin eläinlääkäriin, josta hän kirjoitti silmätippa reseptin apteekkiin. Silmätippoja olen saanut 3 kertaa päivässä jo useamman päivän ajan. Inhoan sitä! Aine on niin kylmää! Tulehdus on kuitenkin helpottanut, joten ehkä se kärsimys oli sen arvoista.:) Silmiäni kuitenkin vielä tarkkaillaan, jotta ne saadaan varmasti kuntoon.


Hyppy näyte
























Hännänpesu
Minut myös punnittiin eilen. Olen vieläkin melko pieni kokoinen yli puolivuotiaaksi, painan vain hieman yli 3kg. Olen juossut paljon pallon perässä ja välillä saan muuten vain juoksu hepuleita, jolloin juoksen keittiöstä olkkariin antenni kaarella niin että pöytä tabletit tippuvat ja kukat kaatuvat. On mukava joskus kirmailla edestakas ja maukua kovaa.



Autan myös paljon vanhempiani kotitöissä. Osallistun aktiivisesti jokaiseen tekemiseen: pyykkäämiseen, lakanoiden vaihtoon, leivontaan, siivoamiseen, roskien viemiseen, huonekalujen kokoamiseen ja kaikkeen mahdolliseen. Mielestäni on kiva osallistua ja nähdä mitä ympärillä tapahtuu. Tänään autoin mm. leipomaan pullia leivontaviikon kunniaksi ja aiemmin kokosimme vaatekaapin.



ShuShu haistelee pullia




maanantai 20. syyskuuta 2010

Kaunis ShuShu

 
 


Leikkaus

Leikkaus meni kivasti. Kävimme Elias Westermarckin eläinlääkärissä Espoossa kun olin tasan 5kk vanha. Se oli tiistai ilta ja leikkaus kesti alle tunnin. Saimme mukaan myös antibiootit, jotka maksoivat noin 3 euroa. Itse leikkaus maksoi noin 95€. Lääkäri oli sanonut, että karvaani oli erittäin vaikea leikata pois, koska se oli niin tiheää. Masuni oli kyllä todella kipeä operaation jälkeen. Itkin ja olin kiukkuinen parin päivän ajan. Tikit kutittivat myös todella paljon. Kyllä se tilanne siitä sitten pikkuhiljaa helpotti ja haavakin parani kaulurin ansiosta. Nyt olen taas kuin uusi kissa! Ruokaa olen saanut nyt hieman vähemmän, koska leikkauksen jälkeen ruoansulatukseni hidastuu.

Noin puolentoista viikon lepäilyn jälkeen kävimme taas moikkaamassa Eliasta, joka otti vihdoinkin tikit pois masustani. Onneksi ei tarvitse enää pitää sitä hölmöä kauluria. Tikkien poisto maksoi noin 10€. Joskus kissoille laitetaan myös itsestään sulavia tikkejä, mutta minun eivät olleet sellaisia. Pääsin vihdoinkin nuolemaan leikkaus aluetta ja nypin myös kutittavat ruvet pois. Nyt olen täysin kunnossa. Karvatkin on jo kasvaneet hyvin takaisin, vaikka ei ihan kuitenkaan niin pitkäksi kuin ne alussa oli.

Minusta tuli leikkauksen jälkeen myös todella hellyydenkipeä. Tarvitsin paljon huomiota ja aloin nukkua enemmän vanhempieni vieressä. Huomasin, että siellä on mukava nukkua ja nykyään nukunkin siellä paljon enemmän. Leikin edelleenkin yhtä paljon kuin ennen. Äiti juoksuttaa minua aina aamuisin noin puoli tuntia, jonka jälkeen olen yksinäni lähes koko päivän aina noin neljään asti, jonka jälkeen saan taas juosta pallon perässä niin paljon kuin jaksan. Kiloja ei ole päässyt kauheasti kertymään. Olen aika hoikassa kunnossa!

Eliaksen leikkauspöydällä
Kotona toipumassa

Täällä tunsin olevani turvassa

tiistai 24. elokuuta 2010

Omistajani

Aikani Espoossa on ollut mukavaa ja minua on käynyt jo moni katsomassa. Omistajani pitävät huolta siitä, että minulla ei ole tylsää. Temppujen opettelun lisäksi, he leikkivät kaikin eri konstein kanssani, oli sitten aamu tai ilta. Katselemme yhdessä aina vettä niin suihkussa kuin ikkunastakin ja juon myös heidän laseista kun janottaa. Olenkin melkoinen vesi juoppo. Juon aina kun mahdollista, jotta jaksaisin juosta. Tiputtelen myös välillä palloanikin veteen ja saan sitä kautta vettä. Osaan siis yhdistää hienosti kaksi asiaa.

Kerron hieman omistajistani. Kuulun kahden ihmisen perheeseen ja olen ainut lemmikki. Äitini Elina täyttää kohta 23 vuotta ja isäni Olli on 25. He jaksavat aina kuunnella itkuani ja muita huolia ja rapsuttavat aina kun tarvitsen hellyyttä. Koskaan en ole ollut nälässä tai muuten hädässä. Päivisin saan olla usein rauhassa ja iltaisin alkaa aina  leikit. Alimmaisessa kuvassa olen äitini sylissä. Hän on sanonut haaveilleensa minusta jo kauan. (Oikea äitini on Catticartanon Jungle Love ja isäni Pleasantpond American Buddy.)

Tänään minulla on edessä leikkaus. Nyt alkaakin jo olemaan aika kova nälkä ja jännittää hurjan paljon. Uskon kuitenkin että kaikki menee hyvin ja äiti hoitaa ja paijaa minua koko huomisen päivän. Ei muuta kun valjaat niskaan ja lekurille!























maanantai 16. elokuuta 2010

Päivä mallina





Tavaroita

Seuraavaksi kerron teille hieman tavaroistani, joita käytän päivittäin ja jotka ovat minulle erittäin tärkeitä. Kun tulin taloon, minulla ei vielä ollut kiipeilypuuta. Saimme sellaisen kuitenkin hyvin nopeasti parin päivän sisällä. Puu ei ole kovin iso, mutta minun kokoiselleni se on ollut oikein sopivan kokoinen. Kun kasvan, minulle on luvattu isompi, kattoon asti ylettyvä kiipeilypuu, koska pidän kiipeilystä paljon. Tämä puu on saatu äitini veljeltä ja se kelpasi minulle hyvin. Otankin puun päällä joka päivä pienet päiväunet.


 
Tässä toisessa kuvassa on vessani. Sekin oli erinnäköinen kun tulin taloon. Saimme tämän isäni siskolta kun edellinen pönttöni kuulemma sotki liikaa. Se oli aivan pelkistetty laatikko, missä ei ollut kantta ollenkaan. Kuulimme myös muilta kissaihmisiltä, että kun pöntön eteen laittaa muovisen maton, se estää hieman hiekan kulkeutumista muualle. Kuvassa näkyy myös rakas keltainen pyyhkeeni. Keltainen on lempivärini, joten tykkään pötkötellä siinä aina sillointällöin. Opin nopeasti käyttämään luukullista vessaa, vaikka se aluksi hieman ihmetystä herättikin. Käytän aina Ever Cleanin (10kg) hiekkaa. Se ei haise, eikä pölyä pahasti. Kokeilen tällä hetkellä hiekkaa, jossa on keltainen raita paketissa (Less track), koska se ei kulkeudu niin pahasti muualle taloon (suurempi rakeista). Suosittelen tämän merkkistä hiekkaa muillekin. Sitä saa ainakin Faunatarista.
Ruokakuppini ovat Ikeasta. Niitä saa monia eri kokoisia. Ne pysyvät paikallaan kun syön. Samoin ruoka-alusta on Ikeasta. On hyvä olla alusta, kun ruokakupista saattaa silloin tällöin lennellä raksuja kun niitä syön. Minulla on paljon erilaisia lempileluja. Välillä kyllästyn joihinkin, mutta olen löytänyt kolme suosikkia, joilla jaksan aina leikkiä fiiliksestä riippumatta. Kaikista paras kun keltainen pallo, jota aina minulle heitetään. Tuon pallon aina kiltisti takaisin heittäjälle. Se on todella hyvää liikuntaa sisäkissalle kun saa oikein kunnolla juosta pallon perässä. Vähän aikaa sitten sain tuliaisiksi kissanäyttelystä muovisen pyörön, jossa on pallo sisällä. Se on ollut todella mieleinen. Sillä on kiva leikkiä ihan itsekseenkin. Saan aikani kulumaan nopeasti sen avulla. Kuulin, että se on ollut menestys myös muilla kissoilla, joten siitä vain leikkimään! Pidän myös kun minulle huiskutetaan pinkkiä huiskua. Siihen on mukava tarrata tassut kiinni. Tässä hieman kuvamatskua leluistani: